Muistoja armeijasta

5 toukokuun, 2015

Siinä minä olin, istumassa postiluukun edessä masturboiden ja odottaen Puolustusvoimien lupaamaa #reserviläiskirjettä, jonka piti kertoa sodan ajan tehtäväni, kun mieleeni tulvahti muistoja armeija-ajoiltani. (Onko tuo ’masturboiden’ todella tarpeellinen tässä? -editori) Muistot tulvahtivat mieleeni kuin sperma peniksestä tavallista voimakkaamman ejakulaation hetkellä – ejakulaation, joiden eläimellinen voima tulee nimenomaan sitä tavallista pidempään edeltäneestä nylkytyksestä. (Onko tuo ’nylkytys’ todella tarpeellinen tässä? -editori) Pyyhin hymyillen spermaisia muistoja kasvoiltani (tietysti myös nielin osan niistä – eivät muistot niin pahalta maistu, oikeastaan aika hedelmäisiltä) ja päätin kirjoittaa tähän julkiseen blogiini joitakin muistojani.

Sitä ennen tietysti masturboin vielä kerran. Tai kaksi. Heh heh hee, spermaa kasvoille va(Onko tämä virke todella pakko jatkaa loppuun? -editori)an!

Ensimmäisenä mieleeni roiskahti sykkien muistoni ensimmäisestä armeijapäivästäni. Tarpeetonta lienee sanoakin, että olin aika fiiliksissä. Univormupukuisia nuoria miehiä ja heidän pinkeitä peppujaan, aivan käteni ulottuvilla – eikä siinä vielä kaikki, paljon aseita! Joka puolella aseita! Hoh hoh hoo! Kohta lentelee päitä! Ja spermaa!

Äkkiä muistoni armeijasta hämärtyivät hetkeksi. Minun piti hetkeksi nylkyttää hieman nopeammin ja katsella samalla hieman valokuvia armeijasta saadakseni visuaalista stimulaatiota, jotta muistojen siemenneste lähtisi jälleen liikkeelle kiveksistäni. Pallit tyhjiksi, jätkät!

Äh, ketä minä huijaan? En minä varsinaisesti muista armeijasta paljon mitään. Paitsi sen, että minua katsottiin ekana päivänä hieman kieroon, kun menin sinne pukeutuneena omasta vaatekaapistani löytyneeseen maavoimien kenraalin pukuun, harmaine hattuineen kaikkineen. (Nuorempana pukeuduin usein vapaa-ajalla sotilasasuihin, koska se oli seksikästä. Ette arvaakaan, millaisia pikkutuhmia lemmenlurituksia vastaajaani usein soitettiin esikunnasta…)

Siinä muistojeni vaginaa näpelöidessäni huomasin, että odotettu kirje putosi lopulta postiluukusta eteismatolleni, samalla tavalla kuin putoaa siemennesteeni eteismatolle, kun käyn runkkaamassa aamuyöllä huumorimielessä naapurin postiluukusta sisään.

Kädet jännityksestä vapisten avasin kirjeen. Mikä olisikaan sodanaikainen sijoituspaikkani? Olin aina ajatellut, että olisi aika mukavaa ja rentoa olla sota-aikana sijoitettuna kaasukammionhoitajaksi. Tiedättehän, että pääsisi vähän kaasuttamaan juutalaisia. Voisin myös olla sopiva jonkinlaiseksi yleiseksi sotastrategian johtajaksi. Ja ylipäällikön päiväkäskyjen antamisessa olisin varmasti todella hyvä! Voisin esimerkiksi antaa päiväkäskyn Aku Ankan äänellä. Ja onanoida samaan aikaan – ja käskeä kaikkia muitakin onanoimaan. Joo, se olisi hyvä id

(Hetkinen, ei kai tämä postaus tähän pääty. Mikä oli se sodanaikainen tehtäväsi? -editori)

Sori vaan, en saa enää selvää siitä! Kirje sotkeutui spermaani!