Antti Rinne, open mic

28 huhtikuun, 2015

SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Antti Rinne epäilee Jutta Urpilaisen haluavan takaisin puolueen puheenjohtajaksi.

Rinne keskusteli asiasta perjantaina Riiassa Slovakian sosiaalidemokraattisen ministerikollegansa Peter Kažimírin kanssa ennen euroryhmän kokousta.

Rinne kertoi Kažimírille, että Urpilainen on aloittanut kampanjan. Kun Kažimír kysyi minkä kampanjan, Rinne vastasi puheenjohtajakampanjan.

– Jutta on nyt aloittanut kampanjan, sanoi Rinne.

– Minkä kampanjan, kysyi Kažimír.

– Puheenjohtajakampanjan, vastasi Rinne.

– Teidän puolueenneko, eli hän haluaa takaisin, tarkensi Kažimír.

– Kyllä, vastasi Rinne.

(HS, 27.4.)

 

Muita nauhalle tarttuneita keskusteluita Rinteen ja Kažimírin välillä:

 

– Olen alkanut kuulla ääniä päässäni.

– Mitä ääniä?

– Ääniä, joiden mukaan oli paha virhe vaihtaa puheenjohtajaa.

– Teidän puolueenneko?

– Ei, vaan keskustalta oli virhe vaihtaa puheenjohtajaksi Juha Sipilä. Demareilta oli ehdottomasti oikein vaihtaa puheenjohtajaksi minut Jutan tilalle.

– Aha.

 

– Minä näin kamalaa unta viime yönä.

– Millaista unta?

– Sellaista unta, että demarit hävisivät vaalit. Taas. Ja minun piti mennä selittämään telkkariin jotain. “Nämä ovat nämä vaalit” – tai jotain sellaista. Se oli hirveä uni.

– Mutta Antti…

– Onneksi olen yhä vallan kahvassa, ja kansa haluaa demarit hallitukseen.

 

– Jutta vihaa minua.

– Mitä?

– Jutta vihaa minua. Olen ihan varma siitä.

– Minäkin olen varma siitä, vaikka en ymmärrä Suomen puoluepolitiikasta mitään. Ihan syystäkin.

– Mitä?

– Ei mitään.

 

– Demarit ovat rumia.

– Antti, meidän pitäisi kyllä keskitt…

– Me olemme rumia. Oletko huomannut? Kokoomuslaiset ovat järjestään kauniita, hoikkia ja hyvin pukeutuneita. Me demarit olemme aina tosi rumia. Mistähän se johtuu?

– Olen kyllä itsekin miettinyt samaa. Varmaan siksi, että meitä kiusattiin aina koulussa siksi, että olimme niin rumia. Tai sitten mikään muu puolue ei kelpuuta meitä jäsenikseen, koska olemme niin rumia.

– Mutta ei niin rumia kuin vasemmistolaiset!

– Joku raja sentään! High five!

 

– Minun tekee mieli Antti Rinteen kinkkupastaa.

– Ai mitä pastaa?

– Antti Rinteen kinkkupastaa. Sitä missä on hirveästi pekonia ja juustoa.

– Mutta eikö se ollut sellainen, mitä ei pitänyt syödä kovin paljon?

– Ei pitänyt. Mutta joskus minä silti syön sitä paljon. Minä vain sanon että teen sitä koko perheelleni. Mutta joskus syön sitä yksin kymmenen hengen annoksen. Ja pidän siitä. Tiedätkö, niitä hetkiä kun käy ihan pohjalla ja ajattelee, että mitä väliä on millään. Ja sitten seuraavana aamuna yrittää olla niin kuin ei tässä mitään, lihoin vain kolme kiloa viime yönä syömällä kinkkupastaa, mutta hyvin menee.

– Anteeksi, minä taidan mennä istumaan hieman kauemmas.