Kun herätin kesällä pitkällisen neljä minuuttia kestäneen harkinnan jälkeen henkiin tämän blogini, ajatukseni olisi, että viimeistään lokakuuhun mennessä meno olisi täällä oisi niin vauhdikasta, että olisin jo juhlittu ja laajasti tunnettu kulttuuri-ilmiö. joka olisi suihkaissut raikasta ilmaa tähän Ritari Ässän ja Dallasin – tai mitä ihmiset nykyään telkkarista katsovatkaan – mädättämään kultturi-ilmapiiriin.

Mutta miten kävikään? Päivitystiheyteni on jäänyt odotettua niukemmaksi. En arvannut, että syksystä tulisi näin kiireinen. Missä välissä ehdin kirjoittaa näitä monia (monia) blogejani, kun kaiket päivät vain rynnin minuuttiaikataululla puku päälläni kokouksesta toiseen puhuen koko ajan kännykkääni. Tai itse asiassa en edes puhu kännykkääni, minä vain ärjyn sinne erilaisia käskyjä. ”Nopeammin! Hitaammin! Nopeammin! Pane minua lujempaa!” jne. Ja sitten istahdan jälleen uuteen palaverihuoneeseen, missä loputkin ihmisyyden rippeeni revitään minusta. Ja kaikesta tästä huolimatta olen edelleen pihvinpaistaja Kampin keskuksen Scanburgerissa!

Sen minä sanon teille nubiilin koskemattomat teinilukijani, että älkää menkö liike-elämään. Te tienaatte ehkä ne hulppeat 2500 euroa kuussa, mutta siitä hyvästä joudut myymään sielusi… ja mahdollisuutesi kirjoittaa sitä ässää blogia, joka sinkoaa sinut lähes kuuluisaksi.

On ollut suuri harmi, etten ole ehtinyt päivittää blogiani, sillä aiheita kyllä piisaisi. Vaikka nykyisin seuraan maailmaa vain siten, että silmäilen amppareista vain sellaisia otsikoita, joiden sisällöstä ei saa mitään tolkkua ja yritän arvailla, mitä niiden takana piilee, tälläkin metodilla olen löytänyt viime päivienkin uutisvirrasta monia aiheita, joista olisi saanut revittyä todella hauskan blogipostauksen.

Esimerkiksi se juttu, missä se creepy äijä kaappasi sen pikkutytön pakettiautoonsa ja lukitsi hänet mökkiin, ja palasi sitten työpaikalleen. Ai-jai, komediakultaa! Olisi siitä aika hyvä postaus irronnut, tai jopa postaustrilogia. Esimerkiksi kaappajan päiväkirja -parodia. Vähän sisäistä monologia, ehkä.

Tai sitten se tapaus siellä Englannissa, missä se viisivuotias tyttö yhtäkkiä katosi ja on ollut kateissa jo monta päivää. Epäiltynä on joku mies, joka ei ilmeisesti kerro mitään. Kyllä minä niin mieleni huvitin kun tällaisia uutisia luin, että johan siinä komediapalanen melkein kirjoittaa itse itsensä.

Se tai sitten ihminen menettää uskonsa ihmisyyteen ja aika lailla kaikkeen muuhunkin.

Mikä sekin olisi tietysti hauska blogipostauksen aihe!

Ei jumalauta, nyt mä kyllä… en tapa itseäni, kuten ehkä luulit, vaan kerään lisää aiheita hauskoihin blogipostauksiin. Elämä on hauskaa!