Hoh hoh hoo! Luulitte varmaan, että en palaisi enää koskaan! Minä olen seurannut kävijämittareitani, ja päivittäin tässä blogissa on käynyt parhaimmillaan kymmenen ihmistä katsomassa, olenko kirjoittanut mitään uutta. Ja koskaan en ollut!

Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä vanhojen postausteni muutteluun. Tai siis olen poistellut sieltä vitsejä. Minua on huvittanut ajatus siitä, että joku ehkä selaa vanhoja postauksiani ja muistelee, että ”tässähän oli joskus se verraton huomio nännipihojen ja tuttien samankaltaisuudesta, mutta nyt sitä ei enää ole… Olenko tulossa hulluksi? Ei kai postaukset voi muuttua jälkikäteen? Ei jumalauta, nyt mä kyllä tapan its

Totuus on, että minulla on ollut vähänlaisesti kirjoitettavaa. Elämässäni ei ole ollut mitään merkittäviä sattumuksia, joista irtoaisi blogikirjoitukseksi.

Hiljattain minulle kuitenkin sattui jotain koomista.

Olin, no, sanotaanko että intiimissä kanssakäymisessä erään naisen kanssa. Kyllä minullakin on siihen oikeus! En halua mennä turhan tarkasti yksityiskohtiin, joten en käy läpi tässä sitä ikävää välikohtausta, jossa taakse vedetty esinahka alkoi lerpahdella takaisin ja kaikki yritykset vetää sitä taakse päättyivät vain… No joo, anti olla.

Koominen välikohtaus tapahtui aktin loppupuolella. Joskushan olen kirjoittanut omassa elämässäni toistuvasta kummallisesta ilmiöstä, jossa naiset eivät koskaan liiku seksin aikana. Se vain on niin! Tällä kertaa olin kuitenkin havaitsevani oudon optisen illuusion: allani oli liikettä. Jonkinlaista ynähtelyäkin! Hmm, minä taidan tehdä nyt jotain oikein, vaihteeksi. Voisiko jopa olla niin, että olen onnistunut tuottamaan naiselle mielihyvää?

Aktin jälkeen hän huomautti minulle, että hän ei viitsinyt sanoa sitä seksin aikana, mutta hänen jalkansa kramppasi. Siitä se ääntely.

”Ai jaa”, sanoin keräillessäni vaatteita lattialta ja sängyn alta. ”Se ei sitten johtunut casanovamaisen akrobaattisista rakastajan taidoistani? Minähän puhalsin sinun korvaasikin!”

”Ei, sinä puhalsit minun silmääni”, hän sanoi keräillessään korsettiaan lattialta. ”Ja miksi sinä yritän repiä irti rintojani seksin aikana?” hän lisäsi keräillessään mustalaishamettaan lattialta.

”Tsihihi”, minä sanoin keräillessäni vuosia vanhoja ranskalaisia perunoita lattialta. ”Jotkut naiset pitävät pienistä peniksistä!”

Pysähdyin miettimään, onko asia niin kuin juuri sanoin. Hmm… Miehethän pitävät hyvin erikokoisista rinnoista. Jotkut pitävät isoista rinnoista, jotkut pitävät vähän pienemmistä. Eli sellaisia rintoja ei olekaan, joista joku mies ei pitäisi. Eikö olekin lohdullista kuulla, naiset? Paitsi tietysti riippuvista rinnoista. Ja epäsymmetrisistä rinnoista. Ja muuten vain epätäydellisistä rinnoista. Voisi jopa sanoa, että aika monen naisen tie rakkauden löytämiseen on jämähtänyt siihen, että rinnat ovat vääränlaiset. Pistää miettimään, vai? Mutta siis kuitenkin, miehet pitävät sekä isoista että pienistä rinnoista, kunhan ne ovat muuten täydelliset.

Eikö sama pädekin myös peniksiin? Jotkut naiset ehkä suosivat isoja peniksiä. Mutta kyllä pienikin penis on monien naisten mieleen.

Täytyyhän sen olla? Siskot, mitä mieltä? Sellainen pikku veitikka, joka leikkisästi kurkistaa housujen sisältä? Eikö olekin aika hottia? Kovin syvällehän sillä ei pääse, mutta ainahan naiset voivat täydentää puuttuvat senttimetrit mielikuvituks…

Hetkinen, miksi minä tällaista ajattelen? Tarkoituksenihan oli puhua täysin muista asioista. En vain enää muista niitä.

No jaa. Menköön. Minulla on pari hauskaa sattumusta työstäni Kampin Scanburgerissa, mutta ne voisivat olla sitten huhti- tai toukokuun postauksen aiheita. Ah, mieleni, tuo loputon koomisten tapahtumien ja ajatusten aarreaitta! Minulla oli myös joku pinaattilettuihinkin liittyvä ajatus. Ne ovat hyviä puolukkahillon kanssa? Ei, se ei ollut se. Minulla oli myös joku puolukkahilloon liittyvä ajatus. Ne ovat vähän kuin kuukautiset… Ei, se ei ollut se. Ei kun oli sittenkin. Zing! Siitäs saitte, naiset!