Joulupukin tervehdys eräällekin Jennille

25 joulukuun, 2008

Hoh hoh hoo!

Tervehdys, kaikki maailman joulumieliset ihmiset! Nyt puhuu Joulupukki!

Joulu, vuoden tärkein juhla on nyt takana. Ja minulla on ollut jälleen vauhdikas joulu, kun olen kiertänyt miljardeissa kodeissa ympäri maailmaa jakamassa lahjoja ja levittämässä hyvää joulumieltä. Korvatunturilla pajoissani tontut ovat ahertaneet kuukausikaupalla lahjoja tehden: vasaroiden kalkatus ja iloiset tonttulaulut ovat sekoittuneet toisiinsa, ja olen sitä ääntä ilolla kuunnellut istuessani Joulupukin kodissa nuuhkien herkulista joulupuuroa.

Voi, kuinka paljon iloa näinkään ihmisten silmissä, kun kiersin ison lahjasäkkini kanssa eri puolilla maailmaa! Vilpitöntä iloa ja kiitollisuutta jokaisesta paketista – se lämmittää vanhan Joulupukin mieltä.

Yksi asia minua kuitenkin vähän mietityttää. Useimmille ihmisille on aika helppo antaa lahjoja. Fiksut tonttuni seuraavat kaikkia ihmisiä tarkasti ympäri vuoden, ja siellä tonttujen pajoissa he ahkerasti tekevät sitten kaikille sopivat ja hienot lahjat. Mutta sitten on joitakin ihmisiä, joille on vähän vaikeampi tehdä sopivia lahjoja.

Minä puhun sinulle, Jenni.

Kun aloin miettiä veitikkaisten tonttujeni kanssa, mitä antaisimme lahjaksi Jennille, hiljaisuus lankesi hetkeksi muuten niin eloisien tonttujen keskuuteen.

”Jennille?” eräs tonttu kysyi epäröiden. ”Tuota… niin, hän on joskus hieman hankala, mitäs me keksisimme hänelle?”

Vaivautunut hiljaisuus. Kukaan ei sanonut mitään. Äkkiä joulumuori nousi seisomaan vieressäni. Toivo läikähti sydämessäni: ehkä joulumuorilla olisi hyvä idea? Mutta hän käveli sanaakaan sanomatta pois huoneesta.

No, kyllä Joulupukki tämän ongelman ratkaisee! Ainahan Joulupukki tonttuineen keksii hyviä lahjoja. Ajattelimme, että miksipä emme antaisi hänelle joululahjaksi vaikkapa… vyötä. Sellaista oikein hienoa, tyylikästä vyötä. Kaikkihan käyttävät vöitä!

Paitsi Jenni.

Ikkunasta vilkuilleet tontut kertoivat minulle, että epäusko nousi hänen kasvoilleen, kun hän avasi pakettinsa. ”Vyö?” hän kysyi minulta. ”Mutta enhän minä käytä vöitä.”

Okei. Onhan se kai mahdollista, että joku ihminen ei käytä vöitä. Olisi kai siitä voinut minullekin kertoa… Mutta annoimmehan me toki tonttujen kanssa Jennille paljon muitakin lahjoja. Hyvä kirja on aina tervetullut lahja kenelle tahansa.

Paitsi Jennille. Ilmeisesti Juha Seppälän Paholaisen haarukka on sitten ”pelkkää paskaa”. Hassua – olin lukenut useista eri lehtiarvosteluista sen olevan mitä viiltävin ja viihdyttävin ajankuva, mutta… No, Jenni, jos sinä sanot, että se on ”pelkkää paskaa”, niin mikä minä olen väittämään vastaan?

Sitten me hankimme Jennille uusia ylellisiä sukkia. Miksipä ei, harva raaskii ostaa itselleen kovin usein oikein kalliita sukkia. Se on sellaista pientä hemmottelua, joka on tervetullutta kaikille.

Paitsi tietysti Jennille, joka avasi paketin, sanoi tyrmistyneenä: ”Sukkia?” ja sitten pudotti ne lattialle.

Tontut keksivät myös muodikkaan eettisen lahjan: vuohilahjoituksen kehitysmaihin. Jouluhan on minunkin mielestäni hieman materialistinen juhla, joten on hyvä idea jakaa omastaan myös vähempiosaisille.

Paitsi tietysti Jennin mielestä, joka avattuaan lahjakortin alkoi kyynelehtiä vihaisesti ja sihistä: ”Etkö sinä osaa ostaa yhtään hyvää lahjaa, senkin paskapää!”

No hei, kyllähän tonttujen pajassa osataan tehdä myös hienoja hajuvesiä ja body lotioneita ja kaikkea ihanan ylellistä. Kukapa nainen osaisi vastustaa kolminumeroista hintalappua päällään kantavaa trendikästä hajuvettä tai kallista Body Shopin tuoksukoria?

Niin, paitsi Jenni, joka vilkaisi lahjoja kuin halpaa makkaraa kyyneltensä välistä ja sihisi vain: ”Paskapää, paskapää, paskapää…”

Joulu on hyvän tahdon juhla. Joulupukkina olen nähnyt paljon jouluja kautta aikojen, ja olen aina ollut sitä mieltä, että tärkeintä joulussa on yhdessäolo ja rauhallinen mieli. Lahjat nyt eivät aikuisille ihmisille ole kovin tärkeitä, niissä tärkeintä on ajatus, ei niinkään määrä.

Poikkeuksena voimme tosin mainita Jennin, jolle mikään ei vittu koskaan, koskaan riitä, ja joka osaa käyttää jokaista vilpittömällä mielellä itselleen annettua lahjaa tai mitä tahansa muutakin elettä aseena, jolla hän voi hyökätä muita ihmisiä vastaan ja tehdä kaikkensa saadakseen kaikkein muiden teot näyttämään ikuisesti riittämättömiltä ja joka käyttää itkua aseenaan muita ihmisiä vastaan ja siis jumalauta on täysin mahdoton, siis täysi psyko, miten jumalauta kukaan kestää tällaista paskaa, ei jumalauta! Lienee tarpeetonta sanoakaan, että aina ennen rakastelua, kun ottaa peniksen esiin, Jenni ottaa säälivän ilmeen ja sanoo: ”Penis?”

Ei. Täytyy rauhoittua. Olenhan sentään Joulupukki. Ja jouluna meidän kaikkien on määrä olla onnellisia, ja maan päällä hyvä tahto. Minä ja tonttuni kierrämme ympäri maailmaa levittämässä hyvää joulumieltä, ja sitä minä aion tehdä tänäkin vuonna. Ehkä jos syön vähän Joulumuorin piparkakkuja… Ehkä voin vielä rauhoittua. Huh huh, alan jo kuulla kulkusten iloista sointia päässäni.

Ai niin, Jennin synttärit ovat tammikuun 8. päivänä. Enpä haluaisi olla se poikaystävä, jonka täytyy taas keksiä sille nartulle jokin nerokas lahja, joka ei kuitenkaan kelpaa.

8 Responses to “Joulupukin tervehdys eräällekin Jennille”

  1. anonymous Says:

    Jenni II ilmoittautuu. Kuulostaa pelottavan tutulle synttäreitä myöten. Me Jennit olemme muuten tässä asiassa muuttumattomia. Vaikka miehet ovt vaihtuneet, on sama tyytymättömyys säilynyt joulusta toiseen. Sinäkö muka osaisit tehdä minut lahjoillasi onnelliseksi – hah!

  2. Zepa Says:

    Yks juttu mua vielä kaikertaa: miten te saatte siellä pajoissa takomalla aikaan Body Shopin lahjapaketin? Voisin meinaan hetkeksi rekrytäkin tommoisen poppaporukan. Soitellaan!

  3. Tiina Says:

    Toivon kaikkien osapuolten vuoksi, että tämä olisi fiktiivinen kirjoitus. Mutta ilmeisesti tuollaisia naisia on oikeasti olemassa…

  4. Jenni Says:

    Hei paskapää! Kannattaa alkaa miettiä jo nyt.

  5. H.H. Says:

    On tässä vielä reilusti aikaa. Hmm… minkähän kokoisia alusvaatteita Jenni käyttää? Parempi ostaa sellaisia, missä on reilusti kasvunvaraa.

  6. Jerkel Says:

    Jennille ei myöskään kukaan koskaan osaa tehdä aamupalaa.
    …Urho herää, laittaa villasukat peittääkseen lättäjalkojen häiritsevän äänen ja hiipii keittiöön. Hän aurinkokuivattaa tomaatit, kasvattaa idut ja voitelee vastaleivotun leivän. Aaah, kaikki valmista juuri ennen kuin Jenni herää ja saapuu keittiöön. Odotuksen riemua!
    Sieltä Jenni jo tuleekin, katsoo tarjoilua ja sanoo: ”Mieleni tekee muroja…”

  7. H.H. Says:

    Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Jenniä on vaikea miellyttää.

    Mieli palaa häämatkaamme Pariisissa. Viiden tähden hotelli, romanttinen rakastavaisten sviitti. Illallisia Michelin-ravintoloissa. Sonettien lukua ranskaksi hänelle Eiffel-tornin juurella. Shampanjan juomista Seine-joesta. Kunnes yhtäkkiä hän sanoo: ”Minä haluan sittenkin naimisiin jonkun muun kanssa.”

  8. Norppa Says:

    Ei se varmaan ole helppoa sitten olla Jenni, jos kaikki ympärillä tekevät asiat väärin ja häämatkallaankin joutuu juomaan shampanjasta joesta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: