Yleistietomiehen ihmeelliset seikkailut

19 toukokuun, 2007

Ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtajan Juhani Lokin ja Helsingin yliopiston rehtorin Ilkka Niiniluodon mielestä suomalaisten yleistiedossa ja -sivistyksessä on puutteita. (…) ”Tieto sirpaloituu, kokonaiskuva maailmanhistoriasta ja yhteiskunnasta hämärtyy. Tiedoissa siitä, miten asiat liittyvät toisiinsa, on puutteita”, Niiniluoto sanoo.

– Helsingin Sanomat, 15.5.2007

***
Oli rauhallinen tiistaiaamu, ja istuin keittiön pöydän ääressä lukemassa Helsingin Sanomia ja juomassa kahvia. (Kahvipavut muuten tulevat Etelä-Amerikasta!) Tänään tarvitsin kahvia erityisen paljon, sillä minun oli määrä olla epätavallisen virkeä. Oli nimittäin päivä, jolloin hautaisin tavallisen identiteettini ja muuttuisin salaiseksi supersankariksi. Heitin tavalliset vaatteeni pois ja kaivoin vaatekaapistani esiin kireät punaiset trikoot, jotka puin ylleni. Naamioin kasvoni punaiseen ninjapipoon. Astuin ulos ulko-ovesta.

Kyllä! Tavallisina päivinä minä olen ihan tavallinen mattivirtanen. Mutta tänään minä olisin supersankari: YLEISTIETOMIES, joka ratkoo rikoksia ja maailman ongelmia – käyttäen pelkkää yleistietoa!

Mistähän löytäisin ensimmäisen haasteeni?

RÄJÄYTETYN KASSAKAAPIN ARVOITUS. Kun saavuin päivän ensimmäiselle rikospaikalle, poliisit olivat jo tulleet paikalle. Pankin kassakaapin ovi oli räjäytetty ja kaikki rahat viety sieltä. Poliisit olivat tutkineet tarkasti kassaholvin, mutta he olivat ymmällään. Kuka voisi olla syyllinen?

”Mitä olette saaneet selville?” kysyin möreällä äänellä asettautuen trikoissani sankarilliseen asentoon.

”Emme paljonkaan”, poliisipäällikkö sanoi. ”Olemme löytäneet vain jäänteitä nitroglyseriinistä ja piimaasta. Mutta mitä se voisi tarkoittaa? Olemme ymmällämme!”

Hah haa! ajattelin. Nyt on Yleistietomiehellä näytön paikka!

”Mutta nehän ovat dynamiitin perusainesosat!” huudahdin.

”Niinkö?” poliisipäällikkö sanoi. ”Siitä tulikin mieleeni, että pahamaineinen Dynamiitti-Dave pääsi vankilasta juuri eilen. Hän on varmasti syyllinen!”

Hän lähetti poliisit hakemaan Dynamiitti-Davea, joka tunnustikin rikoksensa heti.

”Kiitos, Yleistietomies!” poliisipäällikkö sanoi. ”Ilman yleistietoasi rikos olisi jäänyt ratkaisematta!”

En kuitenkaan ehtinyt jäädä kuuntelemaan kehua kauemmin, sillä uudet arvoitukset odottivat minua.

VARASTETTU KÄSILAUKKU. Kreivitär Angelica von Hesburgerin käsilaukku oli varastettu, minkä vuoksi olin singahtanut hänen kartanolleen niin, että trikooni olivat alkaneet revetä persuuksista.

”Varas ei jättänyt yhtään johtolankaa!” hysteerinen von Hesburger nyyhkytti paikalla oleville etsijöille. ”Paitsi tämän oudon lapun, jossa lukee, että käsilaukku on Helsingin keskustassa sijaitsevassa suuressa matkustamiseen liittyvässä rakennuksessa, jonka on suunnitellut Eliel Saarinen.”

Poliisit tuijottivat häntä hämmentyneinä. ”Helsingin keskustassahan on loputtomasti rakennuksia! Miten me ikinä löydämme oikean rakennuksen?”

Huomasin tilaisuuteni tulleen: jälleen kerran Yleistietomies pelastaa päivän! ”Kyseessä on tietysti…” pidin hiljaisuuden korostaakseni tietoni arvoa, ja jopa jodlasin hieman, ennen kuin sanoin ”…rautatieasema!”

”Tietysti!” poliisit huudahtivat. ”Mitä me kaikki tekisimmekään ilman sinua, Tomi Trak… eiku siis, Yleistietomies.”

Ja kuinka ollakaan, siellä asemallahan se kadonnut käsilaukku oli keskellä aseman lattiaa odottamassa poliiseja.

KATOAVAT HAMPURILAISET
. Seuraava tehtäväni oli keskustassa sijaitsevassa Hesburgerissa. ”Joku työntekijöistämme syö salaa hampurilaisiin meneviä pihvejä”, ravintolan johtaja oli kertonut minulle puhelimessa. ”Sinun tehtäväsi on selvittää yleistietoa käyttäen, kuka työntekijöistämme on ruokavaras!”

Kun tulin paikalle, hän oli koonnut Hesburgerin työntekijät riviin tarkasteltavakseni. Aloin käydä heitä katseellani läpi. Kaikki näyttivät tavallisilta nuorilta ihmisilt… paitsi hetkinen. Tuo yksi työntekijä. Tuo jättimäinen, ainakin 230 kiloa painava köriläs, joka tuijottelee hajamielisesti kaukaisuuteen ja joka… joka mussuttaa suussaan jotakin. Pihviä? Onko hänellä kädessäänkin pihvi? Jonglöörääkö hän pihvejä ilmassa ja nauraa möreästi? Siltä se kovasti näyttää. Ja sanoiko hän juuri: ”Hah hah haa! Kaikki menee sekunti sitten tekemän suunnitelmani mukaan!”

Sitten tapahtui jotain outoa. Tuo naurava mies räjähti. Kyllä, hän räjähti kymmeniksi kappaleiksi! Mutta sitten tapahtui jotain vielä oudompaa. Huoneen nurkista ja pöytien takaa ilmestyi esiin kymmeniä pieniä kääpiöitä. Ne alkoivat raskaasti ähkien kursia tuon räjähtäneen miehen osia kokoon. Lopulta he olivat saaneet hänet koottua uudelleen. Sitten he katosivat jälleen varjoihin.

Silloin keksin, kuka on syyllinen. Yleistiedon mukaan syyllinen on useimmiten hovimestari.

”Hovimestari teki sen!” huudahdin.

”Mutta eihän meillä ole hovimes…” ravintolapäällikkö sanoi.

En kuitenkaan kuullut virkkeen loppua, sillä olin jo matkalla kohti uusia haasteita.

FATAALI NAINEN. Ratkottuani koko päivän rikoksia ja muita arvoituksia yleistiedon avulla halusin kokeilla, miten Yleistietomiehen charmi puree vastakkaiseen sukupuoleen. Eli siis minun tapauksessani naisiin.

Menin siis diskoon. Vilkuilin ylimielisesti muita nuoria, komeita, sliipattuja miehiä. Heidän vatsalihaksensa ehkä pullistelivat heidän kireiden ja tyylikkäiden paitojensa alta; heistä ehkä näki, että heillä oli rahaa kuin roskaa; heistä ehkä huokui loputon itsevarmuus. Mutta he eivät tienneet salaista asettani: kohtalaisen laajaa yleistietoa, jonka avulla sijoitun usein Trivial Pursuitissa kolmen parhaan pelaajan joukkoon.

Menin baaritiskille ja avasin keskustelun vieressäni olevan naisen kanssa.

”Kuis panee?” heitin rennosti. ”Saanko tarjota sinulle gin & tonicin?”

”No tarjoa vain, jos haluat”, nainen sanoi esittäen välinpitämätöntä mutta katsoen minua salaa uteliaasti.

”Tiesitkö muuten, että gin & tonic valmistetaan ginistä ja tonicistä”, aloitin briljeeraamisen yleistiedollani. ”Se on peräisin brittiläisestä Intiasta. Tonic-vesi sisältää kiniiniä, jota käytettiin malarian ehkäisemiseen ja hoitoon. Koska 1800-luvulla käytetty tonic-vesi oli hyvin kitkerää, niin siihen lisättiin giniä, jotta se olisi miellyttävämmän makuista. Vaikka tonic-veden lääkinnällinen käyttö on jäänyt pois, niin gin tonic on säilynyt suosittuna drinkkinä.”

”Tuon sinä kyllä copypeistasit Wikipediasta”, nainen sanoi.

”Meille vai teille – vai eri teille vai läheiselle pimeälle kujalle?” loihin lausumahan vai mitenköhän tuo pitäisi sanoa.

”Ota minut tässä ja nyt, Yleistietomies!” hän huudahti – ja räjäh

YHTEISKUNNALLISET ONGELMAT
. Seuraavan päivänä sain kutsun tapaamaan pääministeri Matti Vanhasta. Maineeni vaikeiden ongelmien ratkaisijana pelkän yleistiedon avulla oli levinnyt ympäri valtakuntaa, ja pääministeri tarvitsi apuani.

”No niin”, hän sanoi narisevalla äänellään. ”Yleistietomies, tarvitsen apuasi. Suomi on monenlaisten haasteiden edessä. Väestön ikääntyminen uhkaa muuttaa huoltosuhdetta suuntaan, joka nostaa voimakkaasti eläkemaksuja. Suomen teollisuuden kilpailukyky globaalissa taloudessa on heikkenemässä, ja valmistava teollisuus siirtyy ulkomaille, samalla kun Suomi muuttuu tytäryhtiötaloudeksi. Yhteiskunnallinen koheesio on särkymässä toisaalta tuloerojen kasvun ja toisaalta yhteisten kokemusmaailmojen rikkoutumisen vuoksi. Masennus ja mielenterveyshäiriöt ovat voimakkaassa kasvussa, ja yksinäisyys lisääntyy jatkuv…”

Samalla kun pääministeri puhui, olin hivuttautunut hiljalleen kohti ovea. Tässä kohtaa pääsin ovelle asti, ja ratkaisin yleistiedollani tämän ongelman parhaaksi näkemälläni tavalla: juoksemalla karkuun aivan helvetin nopeasti.

%d bloggaajaa tykkää tästä: