Rikas mies jos oisin

15 toukokuun, 2007

Oli jälleen yksi lauantai-ilta, joka oli lähestymässä kohokohtaansa. Ei, ei orgastisia kokansniffaussessioita Rautatientorin McDonald’sissa kuunnellen iPodista Haddawaytä. Pois se minusta! Sen sijaan olin kotonani kaikessa rauhassa valmistautumassa katsomaan lottoarvontaa.

Kyllä, lottoarvontaa! Se on minun viikkoni kohokohta! Se… ei jumalauta, nyt mä kyllä tapan its… Eiku en tapakaan, tässä on blogieditori näköjään auki ja teksti kesken. Pitää kai kirjoittaa se loppuun ja postata se. Blogipostauksen kirjoittaminen on viikon kohokoht… Eiku hetkinen, lottoarvonnan katsominen piti oll… Eiku hetk… Nyt mä kyllä tap… Eik[Okei, me tajusimPA ja Vt].

Minulla on tapana valmistautua lottoarvonnan katsomiseen varaamalla sitä varten pientä naposteltavaa. Ei mitään kummoisempaa, ei mitään erityisen suureellista. Jotain pientä vain. Ehkä viinirypäleitä. Pähkinöitä. Papuja. Joo, ehdottomasti papuja! Niitä punaisia kidney-papuja. Ovat muuten pantavan hyviä. Ja valkoisia papuja. Panisin niitäkin. Rusinoita. Parit pihvit, ehkä. Aurajuustokastiketta. Kermaperunat. Rosvopaistia pari kappaletta. Pizzoja. Kilo karkkia.

Lopultakin olin saanut kaikki nämä ruoat lastattua olohuoneen pöydälle ja asettauduttua mukavaan asentoon. Kello oli sen verran, että lottoarvonta oli juuri alkamassa alkamassa. Juuri kun olin upottamassa hampaani ensimmäiseen oliiviin – kun hampaani oli juuri rikkomassa oliivin pinnan molekyylirakennetta – mieleeni nousi ajatus: minun pitää käydä paskalla.

Kyllä, paskalla! Tässä blogissa ei asioita kaunistella! Sattuipa ikävään aikaan, juuri kun lotto olisi ollut alkamassa! Ähkäisten aloin pinota ruokia pois sylistäni takaisin pöydälle. Nyt on jo kiire paskalle! Ruokaa oli niin paljon, että lottoarvonta oli jo päättynyt, kun lopulta pääsin siirtymään vessaan.

Siellä minä istuin, vessanpöntöllä paskalla, ja ajattelin, miten kurjaan saumaan tämä vessahetki oikeastaan sattuikaan. Viikon kohokohta oli pilalla!

Sitten muistin, että jotain tällaista minulle sattuu muutenkin aika viljalti. Paskahätä yllättää minut usein erittäin ikävällä hetkellä.

Erityisen usein tämä tapahtuu silloin, kun olen lopulta pitkällisen prosessin jälkeen saanut suostuteltua jonkin nuoren, kauniin naisen harrastamaan kanssani seksiä. Tätä saattaa edeltää jopa kuukausien pituinen teerenpeli ja deittailu monimutkaisine sosiaalisine peleileen ja flirttailuileen, jopa uhkailuineen. Ja sitten, juuri kun lopulta uppudumme intohimoiseen syleilyyn ja alamme repiä kiihkon vallassa vaatteita pois toisiltamme, tunnen ikävän piston paksusuolesani ja minun on pakko sanoa: ”Sori hirveesti, mutta mun pitää käydä ensin paskalla!” Harva asia pilaa tunnelman pahemmin kuin se! Paitsi ehkä se, kun lisään: ”Ethän halua, että seksin aikana virtsaan vahingossa vaginaasi, heh heh!” Tuota ei pidä koskaan sanoa ääneen, nuoret miehet. Uskokaa minua. Uskokaa minua.

Jotkut naiset ovat olleet yllättävän pitkämielisiä (tai eläneet pitkään selibaatissa) ja antaneet minun käydä vessassa numero kakkosella ennen seksisuorituksen alkua. Siellä he ovat odottaneet sängyllä, kun olen lopulta viidentoista minuutin ähkimisen jälkeen tullut sängystä virtsarakko ja paksusuoli tyhjentyneenä.

”No niin, enää ei ole virtsarakossa ja paksusuolessa mitään!” sanoin flirttailevaan sävyyn. ”Ehkä seuraavaksi voisimme tyhjentää kivespussieni sisällön!”

(Niin, nuoret miehet, ottakaa opiksenne. Naiset rakastuvat korvillaan. Sano heille oikeat asiat, niin he suostuvat mihin vain. Lisäksi kannattaa teeskennellä kuuntelevansa.)

Sitten kuitenkin tajusin, että en halunnutkaan tyhjentää kivespussejani – sitä ennen minun piti tyhjentää korvani vaikusta. ”Sori vain, käyn vielä vessassa poistamassa vaikut korvistani”, sanoin naisystävälleni. ”Minulla on sitä varten näppärä ruisku. Älä huolehdi stondiksestani. Se kyllä pysyy. Hah hah haa!”

”En minä siitä huoleh…” kuulin sängyn pohjalta.

”Mitä?!” huusin laittaen kädet korvieni päälle. ”En kuule mitään! Korvissani on vaikkua! Laa laa laa! En kuule mitään! Laa laa laa!”

Tällaisia minä siis ajattelin istuessani paskalla vessanpöntöllä missattuani lottoarvonnan. Ajatukseni naurattivat minua niin, että aloin hohottaa möreästi. Hoh hoh hoo! Pitäisi varmaan postata nämä ajatukset blogiini! Ja niin minä sitten teinkin! Tein blogipostauksen, joka kertoo ajatuksistani, joita sain paskalla istuessani. Tämä se on! Tämän piti alun perin olla postaus siitä, mitä kaikkea tekisin, jos voittaisin lotossa, mutta menee tämä näinkin.

Tai no.

Itse asiassa totuus on se, että tämän postauksen ajatus ei syntynyt paskalla ollessani. Kuten tämän blogin taglinestä voi päätellä, tämän postauksen idea syntyi… masturboidessa! Hoh hoh hoo! Summa summarum: masturbointini aikana keksin idean blogipostaukseen, jossa ajattelen paskalla ollessani jotain todella idioottimaista. Ja tässä se on! Yeah! Paras postaus ikinä! Äiti, lähetä rah

%d bloggaajaa tykkää tästä: